Lähtökohdat

4. toukokuuta 2010 otin viimeiset valokuvat hampaistani sellaisina kuin ne oli totuttu näkemaan.





Kuten kuvista näkyy, leegoni olivat aikalailla muodostelmassa tyyliin yksi-risti-kaksi. Vasemmanpuoleinen etuhammas oli työntyneenä reilusti eteenpäin, kun taas siitä seuraava oli pakotettuna taaksepäin. Oikeanpuoleiset ylähampaat eivät ole läheskään niin toivottomat kuin vasemmat, vaikka liian edessä nekin ovat.
Kuten kuvasta näkyy, etuhammas tuli aina hymyillessä tosi kivasti ulos suusta. (Tästä olen jopa saanut pienimuotoisen trauman ala-asteen neljännen luokan koulukuvista, joissa muut olivat mielestäni tosi kauniita ja itse näytin ihan kamalalta. Ja juuri sen kuvan äiti halusi laittaa takan päälle kehyksiin....)

Tosiaan, operointi aloitettiin ylähampaista. Kuvista näkyy että alahampaatkin on remontin tarpeessa, mutta ne hoidetaan vasta sitten kun ylähampaat on kunnossa. Ihan hyvä, muuten kulut olisivat voineet olla kerralla liian kovat.
Omaatuntoani keventää tieto siitä, että tämä koko operaatio ei ole puhtaasti kosmeettinen, vaikka Kelan korvaus kriitereihin ei perusteet riitäkään. Alaleukani pitäisi päästä muutaman millin edemmäs, mutta vinoutuneet hampaat estävät leuan pysymisen sille tarkoitetulla paikalla. Tämä näkyy hampaiden kulumisena ja oikojahoitajani Sirkka Kontkanen Kouvolan Hammastiimistä kertoi myös, että ajan kuluessa ylähampaani todennäköisesti vinoutuisivat vielä enemmän alaleukani työntäessä niitä kokoajan väärään suuntaan. Leukaleikkausta ei onneksi vaadittu minun tapauksessani, siihen tosin olisi saanut Kelalta täydet korvaukset ja tulos olisi loppupeleissä ollut sama: täydellisen suora hammasrivistö. Mutta toipumisajat sun muut on aikamoisia leikkauksissa, joten olen tyytyväinen tällä hoidolla, vaikka maksut joudun hoitamaan itse. Rahaahan se vaan on.

Osa 1

Olen aloittanut projektin, jota olen suunnitellut jo vuosia. Olen siis vihdoin, pitkän ja hartaan harkinnan ja aiheen tutkimisen jälkeen päättänyt aloittaa oikomishoidot, sama suomeksi: hammasriviäni koristaa raudat. Aikomukseni oli alunperin aloittaa tämä oikomisblogin pito jo ennen ensimmäistä tapaamistani oikojani kanssa, mutta se sitten jäi. Olisi ollut mukava kirjoittaa ennakkotunnelmia ennen projektin alkua, sillä niitä tunnelmia oli todenteolla laidasta toiseen. Onneksi sentään älysin kirjoittaa paperille tuntemuksiani edes muutamaa tuntia ennen operaation alkua. Eli 4. toukokuuta, klo 11.02 kirjoitin muunmuassa seuraavaa:

"...olen käynyt läpi tunteiden kirjon odottaessani tätä päivää. Olen miettinyt ja stressannut, peilannut ja kuvitellut itseni raudoissa ja sitten lopulta ilman niitä. Eniten pelkäsin sitä että identiteettini muuttuu operaation myötä, olinhan kuitenkin tottunut näihin nököihin ja joskus jopa pitänyt niitä ihan hauskoina; osana minua ja persoonallisuuttani. Silti kuitenkin aina jossain sopukassani hiljaa kärsinyt, katsonut kuvia joissa näen vain huulieni välistä pilkottavan etuhampaani.
Rölli-Peikko. Nököhammas. Noita-akka."

Koetin löytää netistä kuvia oiotuista hampaista ennen ja jälkeen ja joitain ihan kannustavia kuvia löysinkin. Olisin kyllä kaivannut vielä jotain yksityiskohtaisempaa kuvausta hoitojen etenemisestä, ikäänkuin vertaistukea ennakkoon. Löysin myös joitain foorumipostauksia, joista osa oli ihan kannustaviakin. Koska jäin kaipaamaan vielä tarkempaa ja laajempaa läpikäyntiä ja kuvia oikomishoidoista, enkä sellaista löytänyt, päätin tehdä sellaiset sivut itse. Toivonkin siis, että tälle sivulle joskus eksyy joku joka on tietoa vailla, niinkuin minä olin ja saa tarvitsemaansa lohtua, kannustusta ja vertaistukea.